Sammon kuulumisia 14.4.2016

Sammon kuulumisia                                                          14.4.2016

Kuluneet viikot ovat olleet kovan kasvun aikaa. Minun pienet pentujalat ovat venyneet pituutta ja vauhtia on tullut paljon lisää. Nälkäkin tuntuu olevan koko ajan ja ruokahaluni on loputon. Onneksi kasvattaja antoi ohjaajalle hyvät ohjeet ruokintaan ja varsinkin ohjaajan vaimo seuraa ruokintaani silmä kovana. Minä saan ruokaa kolmesti päivässä ja perusruokana on hyvälaatuinen kuivamuona. Kotipaikkani työn ulkopuolella on pieni maatila ja olen katsellut kun perheen metsästyskoira saa aina vähän lihaa ruokalisänä. Ohjaaja sanoi, että minä saan sitä vasta isompana. Muutenkin se isompi koira aina välillä ilmoittaa minulle, että en saa mennä sen ruokakupille.

Sisäsiisteyttä olen yrittänyt opetella, mutta vahinkoja sattuu vielä välillä. Töissä kävin kakkalla liikennepoliisin tiloissa ja Eikä Jari heti sitä huomannut. Palautetta tulikin sitten tekstiviestillä kuvan kera. Tekstissä luki ”kiitos koiranohjaajalle, lisää näitä”. Onneksi perässä oli hymiö, taisivat ottaa huumorilla pikku salakakkani...

Sain ensimmäisen rokotuksen 12 –viikkoisena ja nyt tällä viikolla on toinen rokotuskerta, kun ikää on yli 16 –viikkoa. En minä sitä piikkiä pelännyt, mutta sinne vastaanotolle oli jännää mennä. Eteisessä oli kissa kuljetuslaatikossa ja olisin halunnut kovasti leikkiä sen kanssa. Kissa ei kuitenkaan oikein tykännyt minusta, vaan sähisi ja murisi.

Harjoittelua tuleviin töihin on jo aloitettu jälkiharjoitusten merkeissä poliisikoiralaitoksen ohjeilla. Tähän mennessä olen tehnyt 16 jälkiharjoitusta ja harjoittelu on niin kivaa, että haluan vetää koko ajan talutin kireällä. Ohjaaja on koittanut minulle sanoa, että ei ole niin kiire, kun näitä jälkiä pitäisi vielä ajaa satoja lisää. Vielä enemmän tykkään ilmavainuisesta henkilöhausta ja joskus aivan tärisen innosta kun joku menee piiloon. Kuka nyt ei tykkäisi leikkiä piilosta?

Pääsen jo mukaan ohjaajan kanssa työvuoroihin ja tänäänkin mennään yövuoroon. Suurimman osan ajasta nukun auton koirahäkissä, mutta aina välillä ohjaaja hakee minut leikkimään ja kiipeilemään vaikka portaita. Liikkumisen harjoittelu jännittää välillä kauheasti, mutta ohjaajan kanssa uskallan mennä yhdessä ja sitten minua kehutaan kovasti, kun onnistun...