Poliisikoira-lehti

Huume SM 2016
Kuva: Tapani Romppainen
Sisällysluettelo 2_2016

Puheenjohtajan puheenvuoro     


                     

Alkuvuosi on ollut kiireinen niin töiden kuin yhdistyksen asioiden hoitamisen suhteen, mutta eipä ole tullut aika ainakaan pitkäksi.

Vetokisat saatiin vedettyä läpi hienoissa maisemissa ja hyvillä keleillä, kiitokset vielä järjestelyistä "eläkeläistiimille"!  Kisoista oma juttunsa myöhemmin tässä lehdessä.

Huumekisat kisattiin Lohtajalla 9-11.5. Kisoista oli jälleen kerran saatu erittäin hyvä koulutustapahtuma poliisikoirille. Erityiskiitos Pohjanmaan poliisilaitokselle, että antoi Kokkolan koiraryhmälle työaikaa kisojen järjestämiseen! Mutta kuten kaikki tiedämme, ei tuollaista tapahtumaa suunnitella ja järjestetä pelkästään työaikana, siihen on myös uhrattava omaa kallista vapaa-aikaansa. Mutta onhan se sitten isomman porukan nautittavana tehdyn työn hedelmät. Itse kiitän myös omasta ja yhdistyksen puolesta Kokkolan koiraryhmää ja muuta järjestelytiimiä.

Huumekisathan toimivat tänä vuonna karsintakilpailuna Oulussa 23-25.8 järjestettäviin virkakoirien Huume-SM kilpailuihin, joiden järjestelyt ovat jo pitkällä Antti Silvamaan johdolla.

Suojeluleiri tullaan järjestämään 4-6.10 Lahdessa, ja leirin yhteydessä pidetään myös yhdistyksen vuosikokous. Ryhmänjohtajat huomioikaa ajoissa että siirrätte vaikka tuon listan harjoitusvuorot tuohon tapahtumaan niin halutessanne.

Ilman vapaaehtoista yhdistystyötä ja talkoohenkeä kaikki kilpailutoiminta ja pian kaikki muukin yhdistystoiminta loppuu, meidän yhdistysten jäsenten on itse aktiivisesti oltava mukana järjestämässä kilpailuja ja muita tapahtumia, jos me haluamme niissä myös itse käydä. Ensivuoden huumekisojen järjestäjää ei olekaan vielä olemassa ennakkotiedoista poiketen, joten siihen tarvittaisiin järjestäjää pikaisesti. Neuvoja järjestelyjen suhteen kyllä annetaan!

Itse olen neuvotellut yhden kustantajan ja toimittajan kanssa kirjan tekemisestä poliisikoirista ja poliisikoiratoiminnasta, sekä niiden kouluttamisesta. Sopivia koiranohjaajia on jo lupautunut mukaan projektiin, ja on hienoa huomata että tämä koetaan erittäin positiivisena asiana tuoda poliisikoiratoimintaa esille. Mielensäpahoittajille tiedoksi, emme  tule paljastamaan tässä kirjassa mitään valtionsalaisuuksia, vaan tarkoituksena on kertoa koiran onnistumisien kautta, miten siviilihenkilö voi itse kouluttaa koiraansa johonkin haluttuun asiaan. Ja keskitymme ainoastaan nenätyöskentelyyn. Tästä kirja-asiasta tiedotamme vielä jatkossa lisää…

Kaikkein eniten itseäni on työllistänyt jäsenrekisterin uudistaminen. Kun vanhaa sähköisessä muodossa toimivaa rekisteriä ei ollut käytössä aloitettaessa, niin siitä voi kukin päätellä, millainen työ on alkaa muokata lehden postituslistan ja paperilla olevan jäsenrekisterin kautta sähköistä jäsenrekisteriä.

pahoittelen jo nyt sitä, että joidenkin henkilöiden tiedoissa tulee olemaan puutteita, mutta niistä tulen itse kantamaan vastuun.

Mukavinta on kuitenkin ollut huomata, kuinka suurella sydämellä ja hienolla asenteella poliisikoirayhdistyksen jäsenet ovat kaikessa toiminnassa mukana!

Haluankin toivottaa kaikille jäsenille ja muille lukijoille erittäin mukavaa kesälomaa, älkääkä unohtako antaa myös koirillenne niiden ansaitsemaa lomaa!


 

Kauppias, H. Latvakoski ja Ruutipussin Quido "Oiva"
OIvan kello

Artikkeli POLIISIKOIRA 2-2016 lehdestä:

Teksti: Heikki Latvakoski, kuvat: Tapani Romppainen ja Heikin arkisto


LOVIISAN KORUVARKAUS

Tervehdys arvon kollegat ja muut Poliisikoiralehden lukijat. Päätinpä minäkin kantaa korteni kekoon ja kirjoittaa eräästä onnistuneesta poliisikoiratehtävästä Itä-Uudellamaalla, Loviisassa. Tapahtuneesta on jo vierähtänyt tovi aikaa ja päätin, että kirjoitan sitten kun aika on sopiva. Se aika on nyt sopiva ( tuli Poliisikoirayhdistyksen jäsenmaksu tänään postilaatikkoon), viimeisenä talvilomapäivänä. Nyt on jo kevät pitkällä ja talvi pyristelee viimeisiä vastaan tätä kirjoitettaessa, ainakin täällä etelässä. Ja tämän lehden ilmestyessä kohta maastot ovat jo auenneet meille ohjaajille ”sankartekoja” varten! Mutta sitten itse keikanajoon…

Eletään siis päivää 11.06.2015 ja menossa on ihan  tavallinen arkipäivävuoro Vantaalla koirapartiossa. Keli oli tuolloin hyvinkin lämmin, suorastaan helteinen ainakin näissä meidän työvermeissä. Noin klo. 15.30 häke kertoo, että Loviisassa Kello & Kulta J. Karvosen kultasepänliike on ryöstetty. Liikkeessä käynnyt yksi miespuolinen tekijä, joka poistunut paikalta juosten.Totesin, että no niin, sehän onkin tuossa sitten ”ihan vieressä”, matkaa melko tarkalleen 75km kohteeseen. Ja myönnettäköön, että taisin sanoa partiokaverilleni, että tää on nyt kyllä aivan turhaa, mutta otetaan kuitenkin suuntaa lähemmäs jos tulee vaikka uusi havainto myöhemmin tekijästä? Ja Vantaan Tikkurilasta kun lähdettiin suuntaamaan kohti Kehä III:a, huomasimme, että kyseinen väylä on molemmilta kaistoiltaan totaalisen tukossa tuohon kellon aikaan. Niin aikamme pujottelimme autojonojen välissä ja pääsimme viimmein Porvoon moottoritielle,  josta matka jatkui kohti Loviisaa. Matkalla saimme sen verran lisätietoa, että tekijän poistuminen oli nähty noin kahdenkymmenen metrin matkalta talon kulmalle, sen jälkeen tekijästä ei havaintoa. Tälle alkumatkalle tekijä oli pudottanut kännykkänsä. Paikalle oli ehtinyt ennen meitä kaksi poliisipartiota, pyysin eristämään tämän paikan mahdollisuuksien mukaan. Tämän olivatkin tehneet hienosti! Kun pääsimme kohteeseen noin 50min kuluttua tapahtuneesta, oli paikalla luonnollisestikin jo median edustajia. Tapahtumapaikka oli Loviisan keskustassa. Matkan aikana tuli jotain lisätietoa tekijän tuntomerkeistä, mutta mitään uutta havaintoa ei tekijästä tullut. Sanoin partiokaverille, että eihän se auta kun yrittää, tunnin vanha asfalttijälki helteessä ja paljon muita liikkujia alueella…  On ollut joskus paremmatkin lähtökohdat jäljelle lähdettäessä!

Vein alle kaksivuotiaan partiokoirani (Ruutipussin Quido)  Oivan talon kulmalle, josta tekijä oli poistunut ja kuiskuttelin sille korvaan, että on pojankilli sitten haastetta!  Median edustaja halusi tietysti saada mahdollisimman hyviä kuvia, mutta ammattitaitoinen koirapartiomies pyysi häntä ystävällisesti siirtymän sivummalle työrauhan turvaamiseksi.  Hetken päästä koira alkoi omatoimisesti nuuhkia asfaltin pintaa, jolloin annoin sille luvan jäljestää. Kerroin partiokaverilleni, että kyllä se jonkin jäljen tästä otti? Kiinteistöjen takana oli pysäköintialuetta, jossa oli useampia autoja pysäköityneenä. Lyhyehkön jäljestyksen jälkeen, koira veti yhden auton luo ja jäi siihen nostelemaan kuonoansa. Kurkkasin ko auton sisälle ja totesin, että takapenkillä makaa henkilö mahallaan liikkumattomana. Näytin partiokaverilleni sormimerkein, että jätkä on autossa! Partiokaveri heittäytyi maahan ja tuijotti auton alle ja ihmetteli että missä? ”Huusin hiljaa”, että sisällä autossa! Sitten olimme taas molemmat kartalla ja partiokaverini sai takaoven auki ja jätkä saatiin kiinni käskyttämällä. Partiokoira Oiva olisi myös kovasti halunnut osallistua kiinniottoon enemmänkin! Lämmin se oli rosvollakin, kun oli huppari päällä maannut suljetussa autossa tunnin verran mahallaan. Oli päättänyt jäädä autoon jemmaan ja odotella ”pölyn laskeutumista”.

Kun tekijä oli saatu maijan takakonttiin, tuli toimittaja kertomaan, että kiinniottopaikan lähellä olevalle talon nurkalle oli tullut ihan hetki sitten joku mies? Kun tämä mies oli nähnyt poliisin, oli hän kääntynyt nopeasti toiseen suuntaan ja poistunut jalkaisin?  Jahas, että tekijäkumppaniko sittenkin? Noh, sillä hetkellä koira oli viety myös poliisiautoon ja auto sen verran etäälle, että päätin hilpasta jalkaisin talon kulmalle, josko tästä toisesta miehestä näkyisi vielä vilaus? Ja näkyihän siitä, käveli vauhdikkaasti pääkatua poispäin.  Eikun juosten perään… Tässä vaiheessa partiokaverini oli huutanut toiselle poliisipartiolle: ”Menkää jeesaamaan tuota, säälittävää kun vanha mies juoksee tuolla yksin rosvon perässä!” Kuulin tämän onneksi vasta jälkikäteen! Tämä vanha kehäraakki sai kuitenkin juostua tämän poistuvan miehen kiinni. Mies oli tullut Suomeen baltian maista ”lomalle” ja kulki muuten vaan puukko taskussa, koska muisti olevansa myös kirvesmies. No myöhemmin selvisi, että hänellä ei kuitenkaan ollut mitään yhteyttä kultaliikekeikkaan, mutta saatiinpahan ” turistilta” puukko pois ja kansalle kansanhuvia!

Paikanpäällä tapahtunutta selvitettäessä, kävi ilmi että tekijä oli pyytänyt korulautaa nähtäväksi ja sitten siepannut sen ja poistunut juosten paikalta. Eli juttua tutkittiin nimikkeellä törkeä varkaus. Myös tämä kyseinen korulauta koruineen löytyi autosta, josta tekijä otettiin kiinni. Myöhemmin tiedustelin ko korulaudan arvoa ja se oli kuulemma hiukan yli 30 000 euroa.

Totesin liikkeessä toimivalle yrittäjä Karvoselle, että hyvä homma kun saatiin  noin arvokas korulauta takaisin! Yrittäjä totesi vain: ”Hölmö rosvo kun vei sen halvimman korulaudan!” Miklä on toiselle kallista, on toiselle halpaa…=) Myöhemmissä kuulusteluissa epäilty tunnusti tämän keikan ja samalla selvisi viikkoa aikaisemmin vastaava keikka Porvoossa olevaan kelloliikkeeseen!

Kultaliikkeen yrittäjä oli toki erittäin tyytyväinen ja otettu poliisin ja poliisikoirapartion onnistuneesta toiminnasta. Tästä hän halusikin myöhemmin kiittää erityisesti poliisikoira Oivaa ja hänen isäntäänsä,  antamalla tapahtuneesta muistoesineeksi seinäkellon. Kelloon oli upeasti painettu Oivan oma kuvakin! Allekirjoittanut oli vastaavasti tästä muistamisesta hyvin otettu, kiitoksia vaan vielä kerran!

Jaa että mikäkö oli tämän tarinan opetus? No tuli ainakin itselle taas muistutus siitä poikamiesten aamuyön tuntien motosta baarireissuilta: ” Aina kannattaa yrittää!”

Kaikille tasapuolisesti: Hyvää kevään jatkoa ja alkavaa kesää, ja onnistuneita poliisikoiratehtäviä itse kullekin!