Isäntäni Ystäväni
 |
Blogi 23.6.2016
"Isäntäni Ystäväni"
Kun tunnen suuren surun
Raastavan rintaasi
Näen kyyneleen vierivän poskellasi
Haluan kiivetä syliisi sun
Nuolaista tuon surun suuren kyyneleen pois
Poskeltasi sun
Tiedän ja tunnen sen
Pian on olosi
Jälleen parempi
Kanssani mun
Olin kirjoittanut jo valmiiksi hieman ajatukseni virtaa Euroopan matkan kohokohdista ja Italialaisten koira kollegoiden vierailusta. Palataan niihin tarinoihin myöhemmin kesällä.
Viime lauantaina tapahtui suuri muutos isäntäni mielentilassa. Huomasin sen järkkyneen todella voimakkaasti, tunsin suuren surun ja tuskan raastavan hänen rintaansa.
Pian minulle selvisi se, että edellisen illan Vihdin tapahtumat olivat saaneet sen aikaan. Taas kerran virkaveljen menehtyminen virkatehtävissä, käsittämättömän teon seuraukset, olivat laukaissut hänen oman draumaattisen kokemuksen muistot esille.
Omakohtaiset kokemukset Varkauden ajoilta toivat muistot mieleen ja isäntä eli jälleen ne hetket, sekunnit, tunnit, päivät ja kuukaudet uudelleen mielessään. Sydäntä raastava tuska ja vanhojen arpien natiseminen tuntuivat isäntäni sisimmässä. Suuri voimattomuuden tunne valtasi myös mielen.
Muistot läheisestä hyvästä ja luotettavasta työtoverista niin töissä, harjoittelussa ja vapaalla palasivat mieleen. Lopulta kuitenkin taas hyvät muistot ja hienot yhteiset hetket Matin seurassa veivät voiton ja lannistivat tuskan sekä surun, tilalle jäi kaipuu.
Nämä tunteet ja ajatukset tulevat varmasti seuraamaan isäntääni koko hänen loppu elämänsä. Hyvä niin!
Omaisille, läheisille, ystäville, työtovereille ja mukana olleille virkaveljille oli ensiarvoisen tärkeätä pitää huoli toisistaan sekä jatkuva yhteydenpito ensimmäisten päivien, viikkojen ja kuukausien aikana.
Toivomme isäntäni kanssa teille kaikille, joita viime perjantain tapahtumat koskevat, voimia ja jaksamista pitkässä aikaa vievässä surutyössänne. Pitäkää huoli toisistanne!
Toivon kaikille hyvää ja rauhaisaa Juhannusta. Toivon myös ettei ruumiskoira kollegoilleni tulisi yhtään etsintää tänä Juhannuksena.