Kadonnut potilas Teuvalla

Kadonnut potilas Teuvalla 2.11.2014

julkaistu POLIISIKOIRA 4/2014 lehdessä

Teksti yk. P.Karlsson

  Oli tyypillinen marraskuinen päivä, sadetta ja harmaata. Oli sunnuntai, päivävuoro ja töissä vakiokoirapartiokaverini (viimeiset 12 vuotta) Pasi Kuoppalan kanssa. Ei paljon puhetta, koska asiat on puhuttu selväksi jo monta vuotta sitten. Aamulla muutama rutiinikeikka ja puolenpäivän jälkeen huume-etsintä Vanhan Vaasan kriminaalisairaalaan. Ruokailu ja sen jälkeen alettiin jo katsoa kelloa ja ajattelemaan, että taas tuli yksi sunnuntai lusittua.

  Mutta vähän klo 15 jälkeen hätäkeskukseen oli tullut ilmoitus, että Teuvalla Lehtiharjun sairaalasta on muutaman tunnin ollut kateissa epilepsiaa sairastava dementoitunut mieshenkilö, poliisi evp.  Paikalle hälytettiin ensin Etelä-Pohjanmaan koirapartio, missä oli töissä sattumalta kaksi koiranohjaajaa koirineen (Ropponen / Kortesluoma). Lisäksi paikalle meni toinen poliisipartio johtamaan tilannetta. Kuultuaan tapahtuman seikat tilannejohtaja teki oikean ratkaisun ja päätti heti alkuvaiheessa saada mahdollisimman  monta koiraa tapahtumapaikalle suorittamaan etsintää lähialueella. Tästä johtuen tiedusteltiin  Vaasan / Pohjanmaan kenttäjohtajalta mahdollisuutta saada myös Vaasan koirapartio paikalle. Lupa annettiin ja otettiin suunta kohti Teuvaa, matkaa noin 90km.

  Vapepaa oli myös hälytetty paikalle. Lentokonetta oli kysytty, mutta ei onnistunut huonon sään takia.

  Noin klo 16.30 oltiin tapahtumapaikalla ja alkoi hämärtymään mikä ei tietenkään tulisi helpottamaan etsintää. Ropponen ja Kortesluoma koirineen olivat jo jalkautuneena etsimässä kadonnutta. Heille oli annettu alueeksi sairaalan pohjoispuoli, missä joku henkilökuntaan kuuluva oli ”varmuudella” nähnyt kadoksissa olevan aikaisemmin päivällä. Meille annettiin alueeksi tarkistaa koiralla sairaalan eteläinen puoli. Mietin hetken, että mennäänkö liinassa vai vapaana. Vapaana tuntui oikealta ja lankakoppa päähän ja menoksi. Ensin koira kusekseli muutaman kerran ja oli sen näköistä ei  oikein tietäisi mistään mitään. Edettiin noin 50metirä kun tapahtui jotakin. Yhtä-äkkiä häntä ja kuono nousi ylös vasten tuulen suuntaa ja sitten mentiin juosten ja lujaa. Ensin noin 50metriä sairaalan nurmikon ylitse, asfalttitien yli, missä meni tasaiseen tahtiin autoja.  Sitten tien toisella puolella olen pellon yli noin 100metriä ja metsikköön. Noin 20metrin päässä metsikössä huomasin kun koira osittain seisoi etutassuilla makaavan miehen päällä. Kyseinen mies oli heikossa liikuntakyvyttömässä tilassa mutta tajuissaan ja kyseessä oli meidän etsimä henkilö. Poliisin avulla mies kannettiin pellon reunalle mistä sairaankuljetus toimitti mieshenkilön sairaalaan.

  Etäisyys siitä paikasta mistä reaktio tuli siihen paikkaan missä kadonnut makasi oli noin 200metriä. Heti tuli mieleen, että kyllä niistä lukemattomista tuulihakuharjoituksista on ollut jotakin hyötyä ja niitä tehdään jatkossakin.

  Kotimatkalla voitiin taas ääneen todeta, että koiran nenän avulla tämäkin poliisitehtävä selvitettiin. Todennäköisesti tämä mies olisi jäänyt löytymättä ajoissa ilman koiraa. Onnellinen loppu marraskuiselle sunnuntaille!