Hengenpelastajat

"...Kaikkein arvokkainta mitä poliisikoira voi tehdä, on ihmishengen pelastaminen..."

Suomen poliisikoirayhdistys r.y:n hallitus voi myöntää esityksestä hengenpelastusviirin koiranohjaajalle, jonka toiminnan ansiosta löytyi kadonneeksi ilmoitettu henkilö olosuhteissa, joissa ilman poliisikoiraa  ihminen olisi mitä suurimmalla todennäköisyydellä menehtynyt...


 

Aki Kallatsa ja Sakko
Kadonnutta nostetaan helikopteriin

Kadonneen 64-vuotiaan naisen etsintä Marrasjärvellä 27.29.6.2015

Julkaistu POLIISIKOIRA 3/2015 lehdessä

Teksti: Aki Kallatsa, kuvat: Poliisin arkistot ja Tapani Romppainen


 

  Naisen aviopuoliso ilmoitti häkeen klo 02.30, että hänen puoliso ei ole palannut koiran ulkoiluttamisreissulta. Miehen mukaan vaimo oli lähtenyt ulkoiluttamaan heidän terrierikoiraa klo 20.30. Yllään hänellä oli  pinkki fleece ja punaiset kumpparit.

  N. klo 03.00 aikaan ensimmäinen koirapartio saapuu kohteeseen ja suorittaa lähietsintää sekä haastattelee ilmoittajaa. Tästä alkaakin sitten suuretsinnät. Kenttäjohtaja ilmoittaa yleisjohtajalle tilanteesta ja pyytää saada hälyttää lisää koiria töihin. Tämän lisäksi Vapepalle ja rajavartiolaitokselle lähtee ilmoitus. Rajan helikopteri ilmoittautuu pian tehtävälle ja lähtee haravoimaan aluetta ilmasta käsin.

  Sunnuntain aikana aluetta perkaa 7 poliisikoirapartiota. Myös puolustusvoimat osallistuu etsintään sunnuntaista alkaen. Heiltä on muutama koirapartio ja toista kymmentä varusmiestä.

  Kuulin asiasta sunnuntai-iltana kun Jukka soitti ja kyseli mahdollisuutta lähteä etsinnöille. Kerroin, että olen nuorimman lapsen kanssa kahdestaan kotona ja että aamulla pääsen lähtemään. Tulin Kemin poliisiasemalle aamulla seitsemän pintaan. Valmistelin tavaroita ja ilmoitin partiokaverille, että syö tukevan aamiaisen ja alkaa pikkuhiljaa tulemaan laitokselle.

  Saavuimme Marrasjärvelle klo 11.30 ja kysyimme etsinnän johtajalta, että mihin hän haluaa meidät. Alue oli lohkottu kartalle ja meille osoitettiin alue 67. Piirsimme lohkon myös omaan paperikarttaan ja ajoimme autolla ”kärrypolkua” n. 4km kunnes tie päättyi.

  Kun autosta nousi ulos niin mäkäräiset ja paarmat hyökkäsivät saman tien kiinni näkyvillä olevaan kohtaan. Ei auttanut muuta kuin suihkutella lisäkerros Offin punkki- ja mäkäräsuojaa itseemme sekä koiran mahanaluseen.

  Lähdimme etenemään siten, että partiokaverini Renne kulki alueen reunalla olevan puron vartta huolehtien sen että pysymme kutakuinkin meille osoitetussa etsintälohkossa. Itse kuljin n. 100 metrin päässä Joten Sakko kulki meidän väliä.

  Reilu 1/2h jälkeen Sakko sai ilmavainun ja lähti sitä selvittämään. Hetken kuluttua metsästä kuului selvä koiran ilmaisu. Ensimmäinen ajatus oli, että eihän täällä pitänyt olla muita. Juoksujalkaa kuitenkin ääntä kohti ja siellähän makoili tuntomerkkeihin sopiva henkilö, jonka Sakko oli onnistunut ”herättämään”. Annoimme hänelle ensiapuna vettä ja ravinteita, sekä tietenkin myös sääskimyrkkyä. Oli nimittäin mäkäräiset tehneet pahaa jälkeä liikuntakyvyttömään vanhukseen.

  Maasto oli niin vaikeakulkuista, että mönkijällä ei ollut mitään mahdollisuutta tulla hakemaan kohdetta pois metsästä.  Rajan helikopteri sai paikannettua meidät mutta sekään ei pystynyt laskeutumaan. Helikopterin miehistö kertoi radiolla meille, että käyvät Rovaniemellä vaihtamassa toisen helikopterin. Tässä helikopterissa olisi vinssi, jolla mummo voitaisiin nostaa kyytiin. Meidän tehtäväksi jäi etsiä sopiva aukea josta sitten mummo nostettaisiin kyytiin. Partiokaverini nosti mummon harteilleen ja kantoi hänet ryteiköstä n. 100m päähän pienelle aukealle.

  Helikopteri tuli takaisin suhteellisen pian ja laski vinssillä pintapelastajan alas. Tämän jälkeen Renne ja pintapelastaja paketoivat mummon paareille ja helikopterin miehistö nosti mummon kopterin kyytiin ja kuljettivat hänet sairaalaan.

  Helikopterin poistuessa taivaan rantaan tuli hieno tunne. Olimmeko pelastaneet mummon hengen? Ei muuta kuin ylävitoset kehiin ja Sakolle kehuja hyvästä työstä.


  

 

Ari Pynssi, Pentti Palola sekä Reikon gegen FCK "Cama"

VANHEMPI KONSTAAPELI ARI PYNSSILLE HENGENPELASTUSVIIRI!

Vanhempi konstaapeli Ari Pynssi ja hänen ohjaamansa 5-vuotias poliisikoira Reikon gegen FCK "Cama"palkittiin Suomen poliisikoirayhdistys r.y:n myöntämällä hengenpelastusviirillä Lohtajalla käytyjen poliisikoirien huume SM-kisojen yhteydessä. Viiri myönnetään yhdistyksen hallitukselle tehdyn esityksen perusteella tilanteissa, joissa kadonneeksi ilmoittettu henkilö olisi todennäköisesti menehtynyt ilman poliisikoiran onnistunutta toimintaa. 

 

Alla vanhempi konstaapeli Pynssin kertomus etsinnästä:

Yövuoroon 27.04.2016 saapuessa puin varahaalareita päälle ja samalla tyhjensin pesuun menevistä haalareista tavaroita. Käsiin osui avaruuslakana, jonka käyttöä tulevassa yövuorossa en osannut aavistella.

Kokkolassa yövuorossa partioin vuoromme kenttäjohtajan Pentti Palolan kanssa. Palolan kanssa minulla on pitkä työhistoria. Palolan vielä toimiessa koiraohjaajana, olin hänen vänkärinä vuosia. Kun Pentti lopetti koiraohjaajauran, olen yrittänyt parhaimman mukaan täyttää hänen paikkaansa koiraohjaajana. Ohjattavana minulla on 5- vuotias spk uros Reikon gegen FCK, kutsumanimeltään Cama.

Klo 18:30 häke ilmoitti, että Pietarsaaren sairaalasta oli kadonnut tuntia aiemmin, huonosti liikkuva 83-vuotias vanhus, joka oli saanut vasta aivoinfarktin ja tästä syystä vaati välitöntä hoitoa. Valvontakamerasta näkyi, että potilaalla oli vaatetuksena viininpunainen takki, valko-mustapaita ja sairaalan pyjamahousut päällä. Kädessä hänellä oli muovipussi. Vanhus poistuu sairaalan kellarista klo 17:10.

Pietarsaaren partio 421 Nilsström - Björkskog suorittivat sairaalassa lähietsinnän, jonka yhteydessä selvisi, että potilas oli poistunut kellarikerroksesta sairaalan takana olevan p-alueen suuntaan. Partio ilmoitti katoamisesta ja potilaan tuntomerkeistä Pietarsaaren taksille sekä alueen vartiointiliikkeille. Potilaan kotipaikka oli n. 20 kilometriä sairaalasta. Lähiomaisia ei ollut.

Koirapartiona otimme suuntaa Kokkolasta Pietarsaareen klo 19:43. Matkalla tehtävälle, K1 Palola pyysi Kaustiselta koirapartiota 431 V-P Mäkelä - Syrjälä liittymään tehtävään.  Palolan kanssa selvitimme Poken kartalta katoamispaikan ympäristön ja teimme alustavia etsintäsuunnitelmia. Etsintäsuunnitelman tekemistä helpotti partion 421 kartalle piirtämä asteikko ja potilaan poistumissuunta sairaalasta.

Palolan kanssa sovimme, jalkaudun Caman kanssa Pietarsaaren sairaalan takana olevaan metsäalueeseen ja hän ajelee ympäristöä ja tulee minua ja Camaa vastaan kun metsäalue on tarkistettu.

 Kartalta katsottuna alueen piti olla nopeasti tarkistettu koiran kanssa. Maasto oli kuitenkin peitteinen ja näkyvyyttä rajoitti aluetta rajoittanut vyötärön korkuinen vanha kiviaita. Lähdin Caman kanssa alueen länsipuolta polkua pitkin haravoimaan aluetta. Välillä nousimme kiviaidan päälle, jotta pystyin näkemään aidan kummallekin puolelle. Kuljimme polkua kiviaidan myötäisesti kohti pohjoista. Edessäpäin näkyi aluetta rajoittava korkea metalliaita, jonka toisella puolella näkyi rakennustyömaa.  Metalliaitaa kohti mennessä Cama sai vainun jostain ja alkoi nostaa päätään. Samalla kuulin, kuinka rakennustyömaalta kauempaa olisi kuulunut ikään kuin lasten huutoa. Kuroin pitkän liinan päässä olleen Caman lähemmäksi. Kävelin eteenpäin vielä muutaman metrin ja näin oikealla kiviaitaa vasten makuuasennossa olleen vanhuksen.  Vanhus huusi vaimeasti "hjäälp..hjäälp".

Kerroin radioon, että vanhus oli löytynyt ja paikalle tarvitaan ambulanssi. Kytkin Caman kiinni metalliaitaan ja menin vanhuksen luo. Vanhus tärisi kylmästä ja oli itkuinen. Hänen vaatteet olivat kosteat ja kengät olivat poissa jaloista. Sormet sekä polvet olivat haavaumilla ja lisäksi hänen kämmenselässä oli kanyyli kiinnitettynä. Laitoin takkini hänen harteille ja reisitaskusta avaruuslakanan hänen ympärille ja laitoin hänelle kengät jalkaan. Tämän jälkeen menin kylkeen kiinni istumaan lämmittääkseni häntä.

Ilmoitin Palolalle suunnan mistä olin vanhuksen löytänyt ja kytkin virven paikannusasetukset niin, että sijaintini näkyisi Pokella. Maaston peitteisyydestä kertoo jotain se, että Palola kuuli minun puheen jo maastossa mutta ei silti vielä nähnyt sijaintiamme.

Hetken päästä ambulanssi tuli Palolan opastuksella minun ja vanhuksen luo. Vanhus kannettiin paareilla ambulanssille.

Matkalla takaisin Pietarsaaresta Kokkolaan kiitimme partiota 421 hyvästä tehtävän alkutilanteen hoitamisesta ja tärkeistä suunta- että paikkatiedoista, missä vanhus oli varmuudella viimeksi nähty ennen katoamista.

Kokkolaan päästyämme, poikkesimme kaupasta hakemassa Camalle palkkioksi tehdystä 100 %:sti onnistuneesta työstä lähituottajan nakkia, jossa on 90% lihaa.

Tuona yönä lämpötila laski pakkaselle. Mikäli vanhus olisi jäänyt yöksi maastoon, se olisi ollut hänelle kohtalokasta.