Arkiston kätköjä

Veikko Ylönen ja Lex
(SEURA nro 50 12.12.1975)
Artikkeli
(SEURA nro 50 12.12.1975)

LEX ELÄVÄ LEGENDA

Lex, seitsenvuotias poliisikoira, rikollisten kauhu, on pidättänyt jo 107 miestä – aivan yksin.

Viime maanantaina Lex oli jälleen tulessa, kun Nurmijärven Osuuspankin ryöstäjät Matti Mäki ja Matti >>Volvo>> markkanen yrittivät pakoon 4500 markan saaliineen.

Lex nappasi Mäen, mutta desperado Markkanen pääsi ampumaan pistoolilla Lexiä. Lex putosi pelistä – mutta vain hetkeksi.


  Se oli hirvittävän kova ilta, mutta kyllä Lex söikin urakkansa päälle! Lexin omistaja konstaapeli Veikko Ylönen kantaa uuvuksissa ja kuurona makaavan saksanpaimenkoiran eteen 10 keitettyä kananmunaa ja 10 kokonaista makkaraa. Ja kaikki upposivat Lexin kitaan.

  Ja kyllä Lex, seitsevuotias ja neljäkymmentäviisikiloinen valiopoliisikoira oli murkinansa ansainnut. Se oli jahdannut tuntikausia pimeällä pellolla, savisissa ojissa ja sakeassa pensaikossa kahta armottoman kovaa ja aseistautunutta suurrikollista saartorenkaan keskellä.

  Matti desperado Markkanen alias Volvo-Markkanen ja hänen rikostoverinsa Matti Mäki pakenivat mukanaan Nurmijärven osuuspankista ryöstämänsä 4 500 markkaa mukanaan ruudin savun leijaillessa.  Poliisien autoketju oli piirittänyt kaiken aikaa pistooleitaan paukutelleen kaksikon Lahnuksen Shellin läheiselle pellolle. Lex ja Veikko Ylönen saapuivat paikalle alkuvaiheessa ja he joutuivat heti tuleen.

  • Se oli kovaa leikkiä. Kumpikin ryöstäjistä olivat hyväkuntoisia, vaihtoivat paikkaa kaiken aikaa ja ampuivat. Lex haki edellä ja Ylönen pysytteli juosten koko ajan 30-50 metrin  tuntumassa. Toinen ryöstäjistä löytyi melko nopeasti. Matti Mäki rukoili armoa, kun Lexin valkoiset hampaat uppoutuivat kinttuun 350 kilon puristusvoimalla.

  Tilanne oli kaiken aikaa vaarallinen: pimeän vuoksi eivät konepistoolein ja rynnäkkökiväärein varustautuneet poliisit voineet käyttää aseitaan pelätessään osuvansa omiin.  Mutta Lex ja Veikko Ylönen jatkoivat Volvo – Markkasen hakemista.

  Lex nuohosi aluetta kieli pitkällä. Pimeys tiheni. Lex ei hellittänyt hetkeksikään.

  • Se on pienestä pitäen koulutettu huippu-urheiijaksi. Juoksutin sitä yhtenään polkupyörän perässä. Viime kesänä loman aikana Lex ui joka päivä kilometrikaupalla, kertoo Veikko Ylönen.

Ruokavalio on alusta alkaen ollut raakaa lihaa. Tyttöihin ei komea poikamies ole liioin kajonnut.  Poliisikoiran käyttämiseksi siitokseen on anottava erillinen lupakin. Lex, kuten muutkin hänen kollegansa, ovat pelkästään yhden miehen koiria: Muilla ei ole lupaa, eikä varaakaan edes koskea niihin.

  Lex tottelee vain Veikko Ylöstä ja se osaa kaikki alan hienoudet.

  Volvo-Markkanen tunsi toki hyvin Lexin maineen. 15 vuoden vankeusrangaistukseen Tanskassa tuomittu psykopaatti, kielinero ja maan tarkimmin vartioitu rikollinen juoksi pakoon vastakynnettyjä vakoja myöten häivyttääkseen Lexin kintereiltään.  Mutta Lexiä – 107 rikollista yksin kiinniottanutta lain ruoskaa  - ei Markkanenkaan pystynyt pettämään.

  Matti Mäki oli ollut Lexin 107. uhri, nyt se haki 108. karkulaista.

  • Nämä 107 Lex on pidättänyt aivan yksin. Jos lasketaan yhdessä pidättämiemme rikollsten määrän, on luku sadoissa, sanoo Veikko Ylönen. Kakolasta tulee vähän väliä postia, joissa uhataan päästää siitä ilmat pihalle heti, kun päästään vankilasta.

  Lex on tosiaan katkaissut monelta kovanaamalta vapauden kultaisen langan. Monet ovat saaneet tutustua koiran nopeisiin jalkoihin, pettämättömään kestävyyteen ja naskalin teräviin hampaisiin useammankin kerran. Muutamat rikolliset ovat jääneet kolmestikin kiipeliin. Kovatkin miehet ovat heltyneet ruikuttamaan armoa, kun Lex on kerran saaliinsa tavannut.

  Mutta Markkanen oli yhä vapaana, eikä luopumut vapaudestaan ilmaiseksi.

  Mutta yhtäkkiä hän kuuli Lexin huohotuksen aivan takaansa. Mestaria ei koukutteleva eteneminenkään pystynyt harhauttamaan.  Napsis ja Markkasen jalka oli pihdeissä! Markkanen yritti jatkaa pakoa ja päästä eroon vainolaisestaan. Hän ojensi pistoolinsa ja tähtäsi muutaman sentin päästä Lexiä päähän.

 Laukaus pamahti ja lähistöllä haukkua kohti juokseva Veikko Ylönen säpsähti: olihan Lexiä yritetty päästää päiviltä puukolla, sorkkaraudalla ja jos jonkinlaisella astalolla, mutta kertaakaan ei oltu vielä onnistuttu ampumaan kohti.

  Mutta Lex oli poissa pelistä: Se juoksenteli holtittomasti pitkin peltoa. Luoti oli väistänyt pään, mutta paineaalto oli huumannut sen täydellisesti. Se palasi vähitellen omia jälkiään myöten autolle, josta Veikko Ylönen löysi sen vieläkin sekaisena.

  Lääkärintarkastuksessa todettiin, että Lexin korvat olivat pahasti turvoksissa ja tulehtuneet. Seuraavan päivän – tiistain Lex nuoli haavojaan, mutta palasi keskiviikkona palvelukseen isäntänsä kanssa. Häneltäkin oli kylki pahasti viottunut kaatuessa savisella pellolla Markkasen takaa-ajossa.

  Lex on nyt viikon lääkekuurilla, mutta toipuu varmasti. Tiistainen poissaolo oli tahra Lexin muuten moitteettomassa palveluksessa: Kertaakaan aikaisemmin se ei ole ollut päivääkään poissa. Markkasen livahtaminen  kynsistä oli myös ensimmäinen työtapaturma. Lex oli tätä ennen löytänyt joka kerta haettavansa.

  Vahinko ei uusiinnu, vakuuttaa Veikko Ylönen.

  Vieressä murisee Lex valpas tuike silmissään ja on varmasti samaa mieltä!


Kirjoitus on julkaistu SEURAn numerossa 50 12.12.1975

(Jouko Siitonen ja Jouko Levanto)